torstai 19. joulukuuta 2013

Leena Krohn: Datura

Olen aiemmin lukenut Leena Krohnilta vain yhden teoksen ja siitäkin on melkoisen kauan. World Fantasy -palkintoehdokkaaksi 2005 pienoisromaaneissa nousseen Tainaronin lukeminen on ollut mielessä viime aikoina, mutta kun jokunen viikko sitten huomasin, että Datura tai harha jonka jokainen näkee (2001) on ilmestynyt myös englanniksi lokakuussa, päätin ottaa sen ensin luettavaksi.

Datura on hulluruohojen sukuun kuuluva erittäin myrkyllinen kasvi, jonka lehtiä ja siemeniä voidaan hyödyntää lääkekäytössä, mutta jo pienellä annoksella se aiheuttaa aistiharhoja, ja ainakin viime viikonloppuna (14.12.) nähdyn Nuori Morse -tvsarjan jakson mukaan on myös tappava (tuntui hauskalta törmätä pian kirjan lukemisen jälkeen Daturaan myös muissa yhteyksissä). Kirja jakautuu kolmeen siemenkotaosaan, jotka sisältävät astmaattisen, mahdollisesti hullunruohoa käyttävän Uusi Anomalisti -lehden toimitussihteerin lyhyitä kohtaamisia erikoisten ihmisten kanssa työtehtäviensä puitteissa sekä myös outojen kokemuksien kuvaamisia. Jotkut uskovat olevansa vampyyreita tai muuttuvansa sopivissa valaistusoloissa läpinäkyviksi. Joistakin reiän poraaminen kalloon helpottaa elämää tai itsensä amputoiminen on sosiaalista toimintaa. Joskus vastaan tulee ilman kuskeja ajavat äänettömät autot tai kukkakaupan omistajien omituinen kohtaus.

Datura linkittää todellisuuden omituisuudet ja aistiharhat yhteen tavalla, jossa välillä ei tiedä mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Uuden Anomalistin toimituksessa käyvät paranormaaleihin ja pseudotieteiden ilmiöihin tai olemukseen uskovat ihmiset ovat kuin metafantasiaa, josta ammentaa tarinoita ja värittää niitä mielen mukaan. Tapahtumia voinee tulkita usealla tavalla, minä pohjauduin todellisuuteen, mutta koko ajan kallon pohjassa kolkuttaa (ellei se ole päänsärky), että entä jos nimetön kertojahahmo vapautuikin rinnaistodellisuuksien välimaastoon, mistä koko ajan edellä oleva nainen voisi olla todiste. Datura on kummallinen ja kiehtova kirja. Se on yhtä lailla hilpeän kepeä ja hyväksyvä, mutta samalla siinä on haurasta pohjasävyä, jota en osaa kuvata.

Jokainen luku on pieni yksittäinen kertomus, joka kuitenkin linkittyy toisiin päähahmon kokemuskaaren kautta. Päähenkilöön pystyy monin paikoin samaistumaan, vaikka en halua erityisesti myöntää, että samankaltaisia tuntemuksia on välillä tullut vastaan. Yövalvojan maailma on kuitenkin välillä surrealistinen. Datura on kummallinen teos – positiivisessa mielessä. Se on erinomainen teos. Se jää mieleen kummittelemaan, eikä sen sisältö ihan heti unohdu.

Kuten Pasi Ilmari Jääskeläisen The Rabbit Back Literature Society -englanninnoksen yhteydessäkin totesin, tänä vuonna englanniksi ensi kertaa käännetyt teokset ovat Hugo-ehdokkuuskelpoisia 2014. Minulla alkaa olla jo omassa ehdokaslistassani tunkua, mutta harkitsen vakavasti Jääskeläisen kirjan ohessa myös Krohnin kirjan nimeämistä, vaikka molemmat poikkeavat melkoisesti totutusta Hugo-materiaalista. Englanninkielisen ekirjan sanamäärä on vajaa 45 000, joten se sijoittuu Best Novel -kategoriaan. Harvoin sitä kaksi näin hienoa suomalaista teosta on mahdollista nimetä saman vuoden ajalta.

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut Krohnilta melkein kaikki kirjat. Olen fani. Tämä kirja on kadonnut mielestäni. Hauskaa, kun palautit mieleeni, että datura on oikeasti kasvi. Vielä hassumpaa oli, että törmäsit samanitien kasviin telkkarissa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu usein, että törmään juuri lukemiini asioihin muuallakin. Ehkä sitä vaan havainnoi jo tutuksi tullutta asiaa paremmin.

      Poista
  2. Ah, hienoa että Datura leviää myös englanninkieliseen maailmaan. Tätä kirjaa olen joskus suositellut ihmisille ensimmäiseksi Krohniksi, siinä on sitä tiettyä kummallisuutta, haurautta ja ihan sormenpäiden äärellä olevaa joka kuitenkin jatkuvasti pakenee, minkä Krohn osaa niiiin hyvin, mutta tuntuu myös olevan vähän konkreettisempi ja ehkä helpommin lähestyttävämpi kuin unenomaisemmat Tainaron tai Oofirin kultaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, tämä olisi sopinut ensimmäiseksi Krohn-kirjaksi paremmin kuin se minkä luin vuosikymmeniä sitten, josta en muista mikä se oli, mutta se ei ollut minun kirjani.
      Seuraavaksi vuorossa on Oofirin kultaa (lähti kirjastosta mukaan), saa nähdä miten se uppoaa. Donna Quijoten ehdin tässä välillä jo lukaista. Siitä myöhemmin.

      Poista
  3. Minulla Krohn on jäänyt toistaiseksi vielä kokonaan lukematta, mutta Tainaron on ollut mielessä. Ennakkokäsityksenä mulla on vaan, ettei Krohnin kirjat olisi meikäläisen makuun, mutta toivottavasti olen väärässä. Löytyisipä joku rako vielä lukeakin kirja…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli käsitys, ettei Krohnin kirjat ole minulle sen yhden aiemman lukukokemuksen perusteella, mihin viittasin hdcanisin kommenttivastauksessa. Datura upposi kuitenkin hyvin. Sitä voisin hdcanisin tavoin tosiaan suositella tutustumisen aloituskirjaksi.
      Minulla alkoi juuri joululoma! Aikaa on yllinkyllin vaikka mihin... tai ainakin niin kuvittelen tässä vaiheessa.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...