keskiviikko 21. helmikuuta 2018

2017 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkintoehdokkaat

Amerikan science fiction ja fantasia -kirjailijoiden järjestön, SFWA on valinnut vuoden 2017 Nebula, Ray Bradbury ja Andre Norton -palkinnon ehdokkaat. Palkinnot jaetaan 19.5.218. Olen lukenut pienoisromaaneista Wellsin All Systems Redin ja siitä on tulossa seuraavaksi kirja-arvio. Jemisinin The Stone Sky on luettavana ja lukulistalla Newitzin ja Yangin teokset.

Romaani
  • Amberlough, Lara Elena Donnelly
  • The Strange Case of the Alchemist’s Daughter, Theodora Goss
  • Spoonbenders, Daryl Gregory
  • The Stone Sky, N.K. Jemisin
  • Six Wakes, Mur Lafferty
  • Jade City, Fonda Lee
  • Autonomous, Annalee Newitz
Pienoisromaani
  • River of Teeth, Sarah Gailey
  • Passing Strange, Ellen Klages
  • “And Then There Were (N-One)”, Sarah Pinsker
  • Barry’s Deal, Lawrence M. Schoen
  • All Systems Red, Martha Wells
  • The Black Tides of Heaven, JY Yang
Pitkä novelli
  • “Dirty Old Town”, Richard Bowes (F&SF 5-6/17)
  • “Weaponized Math”, Jonathan P. Brazee (The Expanding Universe, Vol. 3)
  • “Wind Will Rove”, Sarah Pinsker (Asimov’s 9-10/17)
  • “A Series of Steaks”, Vina Jie-Min Prasad (Clarkesworld 1/17)
  • “A Human Stain”, Kelly Robson (Tor.com 1/4/17)
  • “Small Changes Over Long Periods of Time”, K.M. Szpara (Uncanny 5-6/17)
Novelli
  • “Fandom for Robots”, Vina Jie-Min Prasad (Uncanny 9-10/17)
  • “Welcome to Your Authentic Indian ExperienceTM”, Rebecca Roanhorse (Apex 8/17)
  • “Utopia, LOL?”, Jamie Wahls (Strange Horizons 6/5/17)
  • “Clearly Lettered in a Mostly Steady Hand”, Fran Wilde (Uncanny 9-10/17)
  • “The Last Novelist (or A Dead Lizard in the Yard)”, Matthew Kressel (Tor.com 3/15/17)
  • “Carnival Nine”, Caroline M. Yoachim (Beneath Ceaseless Skies 5/11/17)
Ray Bradbury -palkinto draamamuotoiselle esitykselle
  • Get Out (Written by Jordan Peele)
  • The Good Place: “Michael’s Gambit” (Written by Michael Schur)
  • Logan (Screenplay by Scott Frank, James Mangold, and Michael Green)
  • The Shape of Water (Screenplay by Guillermo del Toro & Vanessa Taylor)
  • Star Wars: The Last Jedi (Written by Rian Johnson)
  • Wonder Woman (Screenplay by Allan Heinberg)
Andre Norton -palkinto nuorille aikuisille suunnatulle science fictionille tai fantasialle
  • Exo, Fonda Lee (Scholastic Press)
  • Weave a Circle Round, Kari Maaren (Tor)
  • The Art of Starving, Sam J. Miller (HarperTeen)
  • Want, Cindy Pon (Simon Pulse)

tiistai 20. helmikuuta 2018

Dave Hutchinson: Acadie

Hyvistä aikomuksista huolimatta en ole ehtinyt perehtyä Dave Hutchinsonin The Fractured Europe Sequence -sarjaan, mutta lukaisin nyt kirjailijan pienoisromaanin Acadien (2017) silmällä pitäen Hugo-nimeämisiä.

Maasta lähtenyt joukko uudisasukkaita etsii omaa utopiaansa, jossa he voivat kehittyä ilman rajoituksia ja tehdä tieteellisiä kokeiluja genetiikkaansa. Idealistien nimelliseksi presidentiksi on valittu John Wayne ”Duke” Faraday, vaikka tieteellinen johtohahmo on legendaarinen Isabel Potter. He ovat löytäneet itselleen salaisen paikan, joka nyt on paljastunut. Satojen vuosien jälkeenkin Maan asukkaat yhä jahtaavat uudisasukkaita ja Duken tehtävä on saada heidät suojaan. On kuitenkin syy miksi Maa yhä haluaa heidät ja se selviää lopulta myös Dukelle.

Europe-kirjojen hehkutuksen jälkeen odotin Acadielta paljon ja ihan kelpo tarina se onkin. Ei kuitenkaan loistelias. Reiluun sataan sivuun on saatu mahtumaan periaatteessa koko tarinan kaari, mutta sisältö jää jotenkin tekniseksi. Siitä puuttuu henki. Ehkä siihen on syykin, mutta kerronnallisesti en löytänyt siihen vetoa. Lukemisen sujumisen kanssa ei varsinaisesti ollut ongelmia, taustalla vain pyöri koko ajan mielikuva, että olin lukenut tai nähnyt jotain vastaavaa aikaisemminkin, ja se aikaisempi on herättänyt enemmän huomiota.

Minulla oli hahmojen uskottavuuden kanssa ongelmia. Duke oli lähes mitäänsanomaton ja Potterista ei oikein tiennyt sanoa yhtään mitään, vaikka periaatteessa kommentoitavaa olisikin. Saa kukanenkin lukija itse päättää onko tarinan kehittelyssä aineksia loppua varten. Pienoisromaani löytyy uusimmalta Locus Recommended Reading Listiltä, joten olettaisin sen olevan suositeltava luettava. Itse mietin vielä kahdesti onko Acadie mukana minun Hugo-nimeämislistalla.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta

Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarja (Kerjäläisprinsessa, Kellopelikuningas, Susikuningatar) ilahdutti sen verran paljon, että päätin ottaa luettavakseni myös novellikokoelman Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta (2016). Kokoelma on luokiteltu nuorille suunnatuksi kauhuksi, mutta eipä se estä vanhempaakin kauhusta kiinnostunutta sitä lukulistalleen poimimasta. Kokoelma sisältää esipuheena tietoiskun Uhriniituntakaisesta ja lopussa koosteen vitsejä. Novelleja on 18.
  • Muutamia asioita Uhriniituntakaisesta
  • Lokakuu
  • Pahanukke
  • Näkymätön
  • Namusetä
  • Summertime
  • Eelis ja järvihirviö
  • Poika portilla
    Pelastavat kirkonkellot
  • Meistä on moneksi
  • Peto ja Perhonen
  • Metsätie ja aarnikotka - murhenäytelmä seitsemässä osassa
  • Pikajuna 214 Uhriniituntakaiseen
  • Takarivin tyttö
  • FPS
  • Täydellinen Alina
  • Talven lapset
  • Herra Pörrö ja hänen ritarikuntansa
  • Haiseva käsi
  • Vitsikästä
Tarinoissa kiusattu poika kohtaa lenkkipolun äärellä tuntemattoman tytön ja he keskustelevat koulukiusaamisesta, isomummon nukke aiheuttaa pelottavaa päänvaivaa jälkipolvelle, läheiset katoavat näkymättömiin, vanha loru toteutuu ja koululaisia katoaa, perheenjäsenten kohtalo on sidoksissa järveen, poikaporukka näkee järvessä hirviön, eikä kukaan usko, poika näkee autiossa talossa jotain mitä muut eivät näe, poikaporukka päättää todistaa rohkeutensa vanhan kirkon legendaa vastaan, viiden erissä syntyneitä lapsia otetaan huostaan, tyttövauvan taustalla on oudot siteet Uhriniituntakaiseen, poika löytää voimansa pelottavaa metsää vastaan, ihmisiä katoaa junamatkalla Uhriniituntakaiseen, uusi tyttö tulee luokkaan, jossa kukaan ei puhu takarivin tytölle, poika uppoaa peliin, täydellinen tyttö aiheuttaa murhaavia ajatuksia, lumella on hirviömäisiä ominaisuuksia, nallekarhu vahtii unitalon turvaa ja kemian opettajalla on kuolleeltä mieheltä otettu siirtokäsi, joka haisee oudosti.

Kokoelman novellit muodostavat onnistuneen tasaisen kokonaisuuden. Osa tarinoista on tosi lyhyitä, mutta silti kertovat hyvin tunnelmasta. Novelleista löytyy sekä kauhukerronnan tuttuja perinteitä että uutta digitaaliselta ajalta. Jotkut jäivät mietityttämään allegorisinakin (henkilökohtainen tulkinta), kuten Näkymätön. Vaikka kaikissa on kauhun näkökulmat, useista löytyy myös keventävästi huumoria. Rukoilija-Sirkka, joka esiintyy neljässä tarinassa, on kiinnostavan hauska hahmo. Hai pääsee jopa yllättämään tämän taustakertomuksella, joka sekin kuitenkin jättää asioita auki. Ehkä Sirkkaan palataan vielä.

Uhriniituntakainen vaikuttaa aika tapahtumarikkaalta ja kamalaltakin paikalta. Kauhun ei aina tarvitse pelottaa, se voi olla jokin epämiellyttävyys tai yliluonnottomuuskin, joka aiheuttaa turvattomuutta tai kylmiä väreitä. Pahanukke on pelottava ja sen loppu jopa hyinen. Minuun tehoaa perinteisesti nuket ja klovnit – ne ovat pelottavia. Pahanukke ja Poika portilla ovat mielestäni kokoelman parasta antia, vaikka pidin erityisesti myös Näkymättömästä, joka on oikeastaan enemmänkin surullinen tarina. Lisäksi Meistä on moneksi on ovela, joskin aiheuttaa häiritsevän muistikuvan jostain, jota en saa suoraan mieleeni. Lopun vitsit linkittyvät novelleihin ja ovat koululaishuumori-tyyppisiä. Muutama hyvinkin onnistunut.

Hailla on selkeästi omaääninen kerronta ja omaperäinen kohdepaikka tarinoilleen. Joissain on hitusen aistittavissa Anne Leinosen tyylistä tunnelman luontia, mikä ei ole lainkaan huono polku kulkea. Lisään kokoelman mukaan Novellihaaste 2:een.


lauantai 17. helmikuuta 2018

2017 BSFA-palkintoehdokkaat julkistettu

British Science Fiction Associationin BSFA-palkintojen vuoden 2017 ehdokaslista on julkistettu. Kategorioiden voittajat valitsee yhdistyksen jäsenet ja Easterconiin osallistujat ja tulokset julkistetaan maalis-huhtikuun vaihteessa Follyconissa.

Paras romaani
  • The Rift, Nina Allan
  • Dreams Before the Start of Time, Anne Charnock
  • Exit West, Mohsin Hamid
  • Provenance, Ann Leckie

Paras novelli
  • The Enclave, Anne Charnock
  • “These Constellations Will Be Yours”, Elaine Cuyegkeng
  • ‘‘Uncanny Valley’’, Greg Egan
  • “Angular Size”, Geoff Nelder
  • The Murders of Molly Southbourne, Tade Thompson

Paras tietoteos
  • Iain M. Banks, Paul Kincaid
  • “The Myth of Meritocracy and the Reality of the Leaky Pipe and Other Obstacles in Science Fiction & Fantasy”, Juliet E. McKenna
  • Wells at the World’s End 2017 blog posts, Adam Roberts
  • The 2017 Shadow Clarke Award blog, Nina Allan, Megan AM, Vajra Chandrasekera, Victoria Hoyle, Nick Hubble, Paul Kincaid, Jonathan McCalmont, and Maureen Kincaid Speller
  • “The Unthinkability of Climate Change: Thoughts on Amitav Ghosh’s The Great Derangement”, Vandana Singh

Paras taidetuotos
  • Cover for Fiyah #3, “Sundown Towns”, Geneva Benton
  • Cover for The Ion Raider by Ian Whates, Jim Burns
  • Illustration for “These Constellations Will Be Yours” by Elaine Cuyegkeng, Galen Dara
  • Cover for The Memoirist by Neil Williamson, Chris Moore
  • Illustration for ‘‘Waiting on a Bright Moon’’ by JY Yang, Victo Ngai
  • Cover for 2084 edited by George Sandison, Marcin Wolski

torstai 15. helmikuuta 2018

Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls, Volume 3

Brian K. Vaughanin ja Cliff Chiangin Paper Girls, Volume 3 ilmestyi viime elokuussa (2017). Minulla on siitä sähköinen versio, kuten aikaisemmistakin osista (volume 1, volume2). Sarjakuvan kolmas osa vie lukijan jälleen johonkin uuteen ja outoon, mutta tällä kertaa kaverukset ovat siellä kaikki yhdessä.

Nelikko kohtaa ”kadonneessa maailmassa” paikallisen asukkaan, jonka kanssa välit hitsautuvat alun epäluottamuksen jälkeen läheisemmäksi. Maailmaan pulpahtaa myös aikamatkustuksen keksijä, tohtori Braunstein, jonka oudosti varustautuneet paikalliset miesasukkaat nappaavat kiinni. Mac ja KJ ajautuvat erilleen Erinistä, Tiffistä ja paikallisnaisesta, jotka puolestaan törmäävät aikamatkaportaaliin ja Brausteinin aikamatkustuskapseliin. Heidän on saatava porukka taas kasaan, jotta voivat poistua menneestä ajasta. Siihen kapseli ja sen tulevaisuudesta tullut omistaja voi olla avuksi.

Volume 3:n tapahtumat tuntuvat pienimuotoisemmilta kuin aiemmat. Hahmojen henkilökohtaiselle kehitykselle ja kasvavien nuorten epävarmuudelle annetaan tilaa, mikä ei sinänsä ole uutta Vaughanin käsikirjoituksille, tällä kertaa se vain kohdistuu teinityttöihin. Tämä tapahtuu ihan realistisesti ja asiallisesti, myös menneisyyden vertailukohteen kautta.

Vaikka tapahtumapaikkaan liittyy vihjeitä, joita en osaa tällä hetkellä osaa tulkita, ”Kadonnut maailma” vaikuttaa piipahtamiskohteelta ja sen vuoksi sen merkitys jää pieneksi. Minulla on aavistus, että kun palapeliä kootaan lisää, se alkaa hahmottua kokonaisuudeksi, jossa tälläkin osalla on merkityksensä. En osaa sitä vielä hahmottaa, joten luen toistaiseksi osa osalta yksittäisenä seikkailuna. Ja sitähän tämäkin oli, seikkailu tuntemattomassa. Lehdenjakajaporukka on melkoisen kovaa sakkia, jossa jokaisella on paikkansa ja hetkensä. Epäröin pistää tätä osaa Hugo-nimeämislistalleni, sillä se ei mielestäni ollut samaa tasoa kuin edellinen osa, mutta arvioin tilanteen uudelleen maaliskuun puolessa välin.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Naomi Mitchinson: Travel Light

Naomi Mitchinsonin Travel Light (1952) tuli ensimmäisen kerran tietoisuuteeni muutaman vuosi sitten, kun se oli valittu Åconiin lukupiirikirjaksi. Hankin teoksen ekirjana, mutta kun en päässytkään osallistumaan coniin, niin kirjakin jäi lukematta. Luin sen tänä vuonna.

Kirja kertoo Halla-nimisestä tytöstä, joka syntyy prinsessaksi, mutta hylätään metsään, jossa karhut kasvattavat hänet. Halla omaksuu karhujen elämäntavat tietämättä olevansa ihminen. Kun karhuille käy mahdottomaksi kasvattaa häntä enää, Halla siirretään lohikäärmeiden hoiviin. Ihmiset ja etenkin kuninkaat ja sankarit ovat lohikäärmeiden vihollisia, mutta Halla kasvaa lohikäärmeiden aarteiden keskellä jälleen tietämättä olevansa ihminen. Koittaa päivä, jolloin totuuden on paljastuttava ja siitä alkaa Hallan matka ja kasvutarina.

Kirja alkaa satuna, se on hyvinkin perinteinen tyyliltään ja jopa herttainen. Mutta herttaisuus karisee, kun Halla pääsee ihmisten joukkoon. All-father, joka on kulkija, antaa Hallan valita mikä hän haluaa olla. Halla valitsee kulkijan tien ja saa mukaansa viitan, joka herättää luottamusta kantajaansa kohtaan.
"Travel light, my child, as the Wanderer travels light, and his love will be with you"
Halla matkaa kauppiaitten mukana Kiovaan ja näkee rikkauksia, yltäkylläisyyttä ja hevoskilpailuja. Hänellä on kyky puhua kaikilla kielillä, myös eläinten, joten hän ajautuu kristityille Marobin miehille tulkiksi Kreikkaan ja ajamaan heidän asiaansa. Aika rientää, kulttuurit, kaupankäynti ja uskonto kohtaavat Hallan, joka kokemistaan ja näkemistään huolimatta pysyy koko ajan itsenään. Hän sopeutuu, mutta tarkastelee ihmistä arvioiden ja oppien. Hän näkee ihmisten julmuuden, mutta osaa arvioida myös lohikäärmeiden käsityksen mittakaavan. Aika ei varsinaisesti kosketa häntä, vaan hän pysyy nuorena, vaikka jättiläisistä ja lohikäärmeistä tulee jo myyttejä.

Mitchinson ei kirjoita helppoa tekstiä sen näennäisestä keveydestä huolimatta ja vaikka kirja vaikuttaisi nuorille lukijoille suunnatulta. Todellisuus ja fantasia sekoittuvat, eikä aikakaan ole yksiselitteinen. Satumaisuus säilyy osittain, sillä Halla juttelee eläimille, kuten hevosille ja rotille, ja näkee olemassa olevaa maailmaa monin silmin. Ennen kaikkea myös tytön ja naisen silmin, sillä se kohtalo on hänen edessään, ja se näyttäytyy myös julmana. Mitchinson luo kuitenkin vahvan hahmon, jonka ymmärrys ja tahto on maailmaa voimakkaampi. Halla syntyi ehkä prinsessana, mutta kirjassa hänen tiensä on olla muuta kuin satujen prinsessa.
"It could be verified that no princess was ever asked whether she wanted to rescued and carried off by a dragon-slayer to a fate (no doubt) worse than death."
Ensimmäinen ajatus lukemisen jälkeen oli, että en ihastunut kerronnan tyyliin ja jotkin yksityiskohdat kaihersivat kovasti. Kun luettuun otti etäisyyttä pari viikkoa, se alkoi muodostaa päässä jälkikaiun ja kokonaiskäsityksen tuntemuksista.

Travel Light on selkeästi klassikko, joka on ohitettu. Mitchinson on kirjailia, jonka teoksia ei käsittääkseni koskaan ole suomennettu, vaikka niitä julkaistiin hänen uransa aikana yli 90. On varmasti monia syitä miksi jotkut kirjat nousevat pinnalle ja jotkut eivät. Pohdin tätä Lokki Joonataninkin yhteydessä (arvostelu), jota pidin naiivina ja läpinäkyvänä. Travel Light haastaa lukijan, mutta oliko se liian vaikea, liian feministinen ollakseen suosittu 50-luvulla? En lähde purkamaan kenties kirjailijasta johtuvia syitä, se on loputon suo.

En ihastunut Travel Lightiin, se herättää yhä negatiivisiakin tuntemuksia, mutta näen sen omaehtoisuuden ja naisnäkökulmasta huokuvan vapauden. Vastaavaa koin lukiessani Katherine Ardenin The Bear and the Nightingalen (arvostelu), mutta näiden kahden kirjan välissä on 65 vuotta ja se on aika merkittävä aika. Harmi, etten päässyt silloin Åconiin, kun kirjaa käsiteltiin, sillä olisin mielelläni kuullut muiden paljon genreä lukeneiden ajatuksia kirjasta. Jostain syystä Frank-monihaku ei löytänyt kirjaa yhdestäkään Suomen kirjastosta, mutta jos kirja tulee vastaan, niin lukekaa. Ihan vaikka kuriositeettina.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...