lauantai 19. elokuuta 2017

Blogistanian elokuun 2017 lukumaraton - päivittyvä

Kesän viimeinen blogistanian yhteinen lukumaraton on täällä! Tänään lauantaina on varsinainen maratonpäivä, mutta lukea sai ja saa perjantaina ja sunnuntainakin, kunhan osa maratonista sijoittuu lauantaille. Vanhat tutut säännöt 24 tuntia taukoineen ja bloggausta sekä sivujen laskemista ovat yhä voimassa. Lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -blogi.

Tällä kertaa minulla on vuorossa teemalukumaraton ja teema on Conan barbaari. Tunnen tarusta ainoastaan Arnold Schwarzeneggerin tähdittämän elokuvan version, Jason Momoan versiota en pystynyt katsomaan kokonaan. Conan ei ole missään muodossa koskaan ollut kiinnostava hahmo minulle, mutta johtuuko se vain tietämättömyydestä? Päätin haastaa itseni lukumaratonin aikana tutustumaan kyseiseen kimmerialaiseen. Otin luonnollisesti luettavaksi Robert E. Howardin novelleja teoksessa Mustan rannikon kuningatar ja muita Conan-kertomuksia ja Petri Hiltusen sarjakuvaversion Mustan rannikon kuningattaresta. Jos aikaa riittää, niin saatan uppoutua Markku Sadelehdon toimittamaan antologiaan Shoredanin kellot, jonka tarinat ovat temaattisesti jatkoa Howardin miekka ja magia -klassikoille. Päivitän alle tilannetta lukumaratonin etenemistä.


Aloitin lukumaratonin 19.8. klo 01:00 Conan-novellilla Elefantin torni, mutta lukupaikkani oli niin rauhaton, ettei lukeminen edennyt juurikaan.

klo 03:12 olen kotona ja kirjoitin tämän postauksen. Nyt pääsen tosissaan keskittymään Conan-tarinoihin.

klo 04:50 Hitaasti lukeminen etenee muun puuhastelun ohessa, mutta sain Elefantin tornin luettua (38 sivua) ja aloittelen juuri Rosvoja talossa. Jo ensimmäinen novelli vahvisti, että tutustuminen oman mukavuusalueen ulkopuolisiin teoksiinkin kannattaa.

klo 08:45 Nukuin ja luin muutaman sivun. On aika lähteä kaupungille asioille, joten tauko lukemiseen sen vuoksi. Sivuja kertynyt 50.

klo 12:05 Asioimiset tehty. Nyt lukumaraton jatkuu.

klo 19:45 Ei tämä lukeminen tässä koitoksessa oikein suju, mutta se ei johdu Conanista, vaan kaikesta muusta oheistoiminnasta. 71 sivua on kuitenkin kertynyt ja aikaa on vielä jäljellä yli 5 tuntia. Luen parhaillaan kokoelman nimikkonovellia eli Mustan rannikon kuningatarta.

klo 22:00 Mustan rannikon kuningatar luettu ja sivuja kertynyt 97. Aloitan nyt Petri Hiltusen sarjakuvaversion kyseisestä novellista.

klo 22:35 Hiltusen kuvittama versio Mustan rannikon kuningattaresta oli hyvin uskollinen tarinalle. Sivuja kertynyt lukumaratoniin 144.

klo 23:05 Päätän oman lukumaratonin, kun väsymys alkaa painaa ja aikaa on jäljellä enää kaksi tuntia. Tämän kertainen maratoonaukseni oli hyvin rikkonainen, eikä nyt ollut paras mahdollinen hetki lukemiselle hyvästä suunnittelusta huolimatta. Sain kuitenkin käsityksen jo siitä mitä luin, millaisia Conan-tarinat ovat, enkä ole erityisen kiinnostunut niistä vieläkään. Todennäköisesti luen kuitenkin kokoelman loputkin novellit. Lukumaratonin loppusaldoksi jää 144 sivua, joka on parempi kuin 0.

Lukuiloa niille, jotka vielä maratonissa jatkavat.

lauantai 12. elokuuta 2017

Hugo- ja John W. Campbell -palkinnot jaettu

Hugo- ja John W. Campbell -palkintojen voittajat 2017 on julkaistu. Äänestykseen osallistui 3319 äänestäjää. Alla osa kategorioiden voittajista tummennetulla tekstillä, loput löytyvät tämän linkin takaa. Suomalaisille ehdokkaille ei voittoa suotu, mutta Vesa Lehtimäki sai kategoriassaan toiseksi eniten ääniä.

Paras romaani 
  • Charlie Jane Anders: All the Birds in the Sky
  • Cixin Liu: Death's End
  • N.K. Jemisin: The Obelisk Gate (arvostelu)
  • Becky Chambers: A Closed and Common Orbit
  • Yoon Ha Lee: Ninefox Gambit (arvostelu)
  • Ada Palmer: Too Like the Lightning
Paras pienoisromaani
  • Victor LaValle: The Ballad of Black Tom (arvostelu)
  • Kij Johnson: The Dream-Quest of Vellitt Boe (arvostelu)
  • Seanan McGuire: Every Heart a Doorway
  • Lois McMaster Bujold: Penric and the Shaman
  • Kai Ashante Wilson: A Taste of Honey
  • China Miéville: This Census-Taker
Paras pitkänovelli (arvostelut)
  • Stix Hiscock: Alien Stripper Boned From Behind By The T-Rex
  • Nina Allan: “The Art of Space Travel”
  • Fran Wilde: “The Jewel and Her Lapidary”
  • Ursula Vernon: “The Tomato Thief”
  • Carolyn Ives Gilman: “Touring with the Alien”
  • Alyssa Wong: “You’ll Surely Drown Here If You Stay” 
Paras novelli (arvostelut)
  • N. K. Jemisin: “The City Born Great”
  • Alyssa Wong: “A Fist of Permutations in Lightning and Wildflowers”
  • Brooke Bolander: “Our Talons Can Crush Galaxies”
  • Amal El-Mohtar: “Seasons of Glass and Iron”
  • Carrie Vaughn: “That Game We Played During the War”
  • John C. Wright: “An Unimaginable Light” 
Paras oheiskirja
  • Kameron Hurley: The Geek Feminist Revolution
  • Carrie Fisher: The Princess Diarist (arvostelu)
  • Robert Silverberg and Alvaro Zinos-Amaro: Traveler of Worlds: Conversations with Robert Silverberg
  • Neil Gaiman: The View From the Cheap Seats
  • Sarah Gailey : “The Women of Harry Potter”
  • Ursula K. Le Guin: Words Are My Matter: Writings About Life and Books, 2000-2016 
Paras sarjakuva
  • Ta-Nehisi Coates & Brian Stelfreeze: Black Panther, Volume 1: A Nation Under Our feet
  • Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress, Volume 1: Awakening
  • G. Willow Wilson & Takeshi Miyazawa: Ms. Marvel, Volume 5: Super Famous
  • Brian K. Vaughan, Cliff Chiang, Matthew Wilson & Jared Fletcher: Paper Girls, Volume 1 (arvostelu)
  • Fiona Staples, Brian K. Vaughan & Fonografiks: Saga, Volume 6 (arvostelu)
  • Tom King & Gabriel Hernandez Walta: The Vision, Volume 1: Little Worse Than a Man
Paras sarja
  • The Craft Sequence, Max Gladstone
  • The Expanse, James S.A. Corey
  • The October Daye Books, Seanan McGuire
  • Peter Grant/Rivers of London, Ben Aaronovitch
  • Temeraire, Naomi Novik
  • The Vorgogan Saga, Lois MacMaster Bujold
Paras draamamuotoinen esitys, pitkä
  • Arrival
  • Deadpool
  • Ghostbusters
  • Hidden Figures
  • Rogue One
  • Stranger Things; Season One
Paras draamamuotoinen esitys, lyhyt 
  • Black Mirror: "San Junipero"
  • Doctor Who: "The Return of the Doctor Mysterio"
  • The Expanse: "Leviathan Wakes"
  • Game of Thrones: "Battle of the Bastards"
  • Game of Thrones: "The Door"
  • Slendor & Misery
John W. Campbell -palkinto parhaalle uudelle kirjailijalle (ei Hugo-palkinto)
  • Sarah Gailey
  • Malka Older
  • J. Mulrooney
  • Ada Palmer
  • Laurie Penny
  • Kelly Robson

Äänestyksen tilastot ja kunkin ehdokkaan saamat äänet voi katsoa täältä. Ehdokkaiden nimeämistilaston (löytyy Worldcon 75:n Hugo-tulossivulta) mukaan Johanna Sinisalon The Core of the Sun olisi tarvinnut yli 70 ääntä lisää, jotta olisi päässyt ehdokkaaksi.

torstai 10. elokuuta 2017

Tähtifantasia-palkinto 2017 on jaettu

Helsingin Science Fiction Seura palkitsi tänä vuonna Tähtifantasia-palkinnolla Kazuo Ishiguron kirjan Haudattu jättiläinen mm. seuraavilla perusteluilla:

"Haudatun jättiläisen voi lukea useaan kertaan nauttien tekstistä, joka on ladattu täyteen merkityksiä. Kielessä ja kerronnassa yhdistyvät herkkyys ja haikeus maanläheisyyteen ja huumoriin. Ishiguroa jo vuosia suomentanut Helene Bützow on tehnyt käännöksen kanssa loistavaa jälkeä ja säilyttänyt alkuperäisen tekstin nyanssit hienosti."

Kääntäjä Helene Bützow oli paikalla Worldcon 75:ssä vastaanottamassa palkinnon.


Tähtifantasia-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat Jukka Halme, Aleksi Kuutio, Anne Leinonen ja Osmo Määttä.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Robert W. Chambers: Keltainen kuningas - Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 5

Robert W. Chambersin vuonna 1895 julkaistun The King in Yellow -novellikokoelman sanotaan innostaneen H. P. Lovecraftia Cthulhu-mythoksen luonnissa. Koska Lovecraft on ollut blogissani esillä tänä vuonna muutenkin, on jokseenkin sopivaa, että otin Chambersin Keltaisen kuninkaan (suom. 2014) osaksi kirjabloggaajien viidettä klassikkohaastetta, jota isännöi Tekstiluola-blogi. Keltainen kuningas oli 2015 Tähtifantasia-palkintoehdokkaana, ja se sisältää 10 novellia.
  • Maineiden paikkaaja (The Repairer of Reputations)
  • Naamio (The Mask)
  • Lohikäärmeen pihalla (In the Court of the Dragon)
  • Keltainen Merkki (The Yellow Sign)
  • Demoiselle d'Ys (The Demoiselle d'Ys)
  • Profeetan paratiisi (The Prophets’ Paradise)
  • Neljän tuulen katu (The Street of the Four Winds)
  • Ensimmäisen ammuksen katu (The Street of the First Shell)
  • Niittyjen neidon katu (The Street of Our Lady of the Fields)
  • Rue Barrée (Rue Barrée)
Neljä ensimmäistä novellia ovat kauhukertomuksia tai oikeastaan ns. weird fictionia, outoja tarinoita, jotka sisältävät salaperäisen näytelmäteoksen, jonka mukaan kirja on saanut nimensä. Tämä teos ajaa lukijansa epätoivoon ja hulluuteen kohdattuaan sen sivuilla yliluonnollisen ja pahaenteisen kuninkaan  ja Hänen Carcosa-maailmansa, jonka taivaalla riippuvat mustat tähdet ja kaksi aurinkoa laskee Hali-järveen.

Maineiden paikkaaja sijoittuu New Yorkiin 1920-luvulle ja kertoo Hildred Castaigne -nimisestä nuoresta lupaavasta miehestä, joka onnettomuuden jälkeen muuttuu oudompaan suuntaan, tietenkin luettuaan häiritsevän näytelmän. Kokoelman ensimmäisenä tarinana se hieman läpsäisee rasismillaan nykylukijaa kasvoihin, mutta siitä huolimatta on mitä karmaisevin ja erinomaisen kehityskaaren omaava kertomus.

Naamiossa tärkeimmät elementit ovat kolmiodraama ja uusi keksintö, neste, joka muuttaa siihen upotetun kappaleen kiveksi. Keltainen kuningas on tässä romanttisessa weird-tarinassa vain viite.
Lohikäärmeen pihalla Keltaisen kuninkaan lukenut mies etsii mielenrauhaa kirkosta, mutta kohtaa oudon urkurin. Keltaisessa merkissä taiteilijaa ja hänen malliaan riivaa valkoista matoa muistuttava kirkon yövahti. Demoiselle d'Ys on kummitustarina, jossa mies eksyy toiseen ulottuvuuteen ja rakastuu. Luin tarinan enemmänkin aikamatka/rinnakkaismaailman mielikuvana.

Profeetan paratiisista alkaen tarinat muuttuvat lähinnä romanttisiksi kertomuksiksi taiteenkylläisessä boheemisessa Ranskassa, johon tosin sotakin jättää jälkensä. Profeetan paratiisi koostuu lyhyistä palasista, joita en oikeastaan ymmärtänyt, enkä niistä kovin kiinnostunutkaan. Neljän tuulen kadussa taiteilijaa johdattaa kissa ja Ensimmäisen ammuksen katu on sotatarina Pariisin piirrityksestä. Niittyjen neidon katu on romanttinen tarina boheemista amerikkalaisesta Pariisissa, kuten myös Rue Barrée.

Loppupuoliskon yliromanttisuus ei innostanut minua lainkaan, vaikka novellien ajan ja tunnelman kuvaus on kohdallaan. Kokonaisuutena kokoelman alku on huomattavasti kiehtovampi ja ensimmäinen tarina Maineiden paikkaaja ylivoimaisesti paras. Myös Keltainen merkki toimi pelotteena. Vaikka suurin osa kokoelmasta oli pettymys, olen iloinen, että Keltaisen kuninkaan -myytti on nyt tullut tutuksi. HBO:n True Detective -sarjan ensimmäinen kausi, josta pidin, sisälsi runsaasti viitteitä Chambersin luomaan hahmoon ja maailmaan, vaikken sitä siloin katsoessa tuntenut.  Aion katsoa kauden uudelleen nyt paremmilla taustatiedoilla.

Liitän Chambersin novellit klassikkohaasteen lisäksi mukaan myös novellihaasteeseen.

 

torstai 20. heinäkuuta 2017

Victor LaValle: The Ballad of Black Tom

Viimeisimmän Shirley Jackson -palkinnon pienoisromaani-sarjassa voittanut Victor LaVallen The Ballad of Black Tom on myös Hugo-ehdokas. Kyseessä on kauhukertomus, joka kirjailijan sanojen mukaan sekä kunnianosoitus, että kritiikki H.P. Lovecraftille ja tämän The Horror of Red Hook -tarinalleen. Kritiikki vastaa lähinnä Lovecrafin rasismiin, sillä LaValle on afrikkais-amerikkalaistaustainen. Pienoisromaani on omistettu Lovecraftille: ”For H.P. Lovecraft, with all my conflicted feelings”. Tuntui mielenkiintoiselta yhteensattumalta, että myös ehdokkaana oleva Kij Johnsonin The Dream-Quest of Vellitt Boe (arvostelu) sivuaa Lovecraftia hieman toisesta näkökulmasta ja toiseen teokseen viitaten.

Charles Thomas Tester on nuori mies, joka tekee kaikkensa elättääkseen sairasta isäänsä New Yorkin Harlemissa 1920-luvulla. Hän kantaa aina mukanansa kitaraa, vaikka musikaaliset taidot ovat vähän mitä sattuu. Yhtenä päivänä kuitenkin hän tapaa varakkaan valkoihoisen Robert Suydamin, joka palkkaa hänet isosta rahasummasta soittamaan juhliinsa. Tästä aukeaa tapahtumien ketju, joka johdattaa Testerin suuten muinaisten yliluonnolliseen maailmaan ja luo hänestä Black Tomin, joka kostaa läheisensä puolesta karmivalla tavalla sortajillensa.

Tarinan kieli vie heti mukanaan Harlemiin ja 20-luvulle tunnelmassaan. Ensimmäisessä osassa näkökulmahahmona on itse Tommy Tester, mutta kakkososassa tapahtumat siirtyy etsivä Malonen kautta suodatetuksi. Koska en ole lukenut Lovecraftin Red Hookia, joten en tiedä kuinka paljon novelli nojaa hänen tarinaansa tai mitkä eroavuudet ovat merkittäviä. Tässä kuitenkin yliluonnollinen voima (Cthulhu) ajaa Suydamin pitämään itseään kaikkien sorrettujen pelastajana, ja hänen kauttansa Tester ajautuu koston valtaan, vaikka ei itse pidä itseään mitenkään pahana ihmisenä. Olosuhteet ovat kuitenkin olleet hänelle epäsuotuisat johtuen asenteista hänen ihonväriään kohtaan. Taustalla oleva pelottava voima ja ulottuvuus jää salamyhkäiseksi, mutta  tapahtumat ilman sen tarkkaa kuvaustakin ovat laadultaan ymmärrettävissä ja tietenkin veriset.

Vaikka en kokenut tarinan olevan minulle ihan omiaan, pidin siitä kuitenkin jopa yllättävän paljon. Tarinan tummuus ja hämmentävyys, jopa hahmoille itselleen, jatkuu loppuun asti niin Malonen kuin Testerin tarinakaarissa. Malone, joka on yksi syistä Testerin käytökseen, ei ole niin kiinnostava kertojahahmona kuin Tester, vaikka hänelle annetaan luonne ja tausta jokseenkin poikkeavana sympatiaa tuntevana lain edustajana. The Ballad of Black Tom on kokonaisuudessaan hyvin kirjoitettu tarina ja ansaitsee paikkansa tämän vuoden pienoisromaanien Hugo-ehdokkaiden joukossa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

N.K. Jemisin: The Obelisk Gate

N.K. Jemisinin The Broken Earth -sarjan toinen kirja The Obelisk Gate ylsi ensimmäisen osan, The Fifth Seasonin (arvostelu) tavoin Hugo-ehdokkaaksi. The Fifth Season teki vaikutuksen ja se voittikin palkinnon. The Obelisk Gate on suoraa jatkoa tapahtumille, mutta itse en sitä ykköseksi rankannut romaani-kategoriassa.

Stillnessin olosuhteet muuttuvat yhä rankemmaksi ja ihmisten tulevaisuus on kokonaisuudessaan uhattuna. Orogeeni Alabaster, joka on vastuussa nykyisestä seismisestä jaksosta, maksaa kallista hintaa pitääkseen maailman olemassa. Hän käyttää hyväkseen obeliskien voimaa estääkseen tulevan katastrofin ja elämän jälleen palautumaan. Essun tajuaa, että myös hänen on opittava obeliskien voima ja taito jatkaa Alabasterin työtä. Essunin kadonnut tytär, Nassun, käy omaa kouluaan toisella kolkalla maailmaa. Hänen taitonsa ovat vasta heräämässä.

Jemisin ei päästä lukijaa helpolla. Tarinassa on monta kulkua, jotka kaikki vahvistavat maailmankuvaa. Essunin tarina Castriman maanalaisessa kaupungissa on täynnä uhkia, niin luonnosta kuin muista asukkaistakin. Castriman osuus sisältää suuria paljastuksia tarinan kokonaisuudesta, mutta on samalla hieman jäsentymätön. Tai sitten osuus kehittyy vasta kolmannessa kirjassa täysin ymmärrettäväksi.

Eniten pidin Nassunin osuuksista Found Moonissa ja hänen etsikkoajastaan orogeeneihin negatiivisesti suhtautuvan isän seurassa, mutta samalla ympäristössä, jossa hän saa olla oma itsensä ja kehittyä. Nassunin ja hänen isänsä suhteen kuvaus on ahdistavaa ja on myös mielenkiintoista, miten tyttö kuvaa äitiään. Tytön ja äidin suhde ei saavuta vielä lopullista tilaa, mutta odotan niin tapahtuvan kolmannessa kirjassa. Nassun kasvaa yllättävän voimakkaaksi ja itsenäiseksi, mikä antaa odottaa suuria viimeisessä osassa.

The Obelisk Gate jää aika lailla jälkeen The Fifth Seasonin avaruudesta ja ihmeentunnusta. The Fifth Season kiehtoi, kun taas The Obelisk Gate oli tavanomaisempi. Vain muutamassa kohdassa sain ahaa-elämyksen. Silti teos oli erittäin luettava ja aion lukea jossain vaiheessa myös trilogian kolmannen osan The Stone Skyn, jonka pitäisi ilmestyä kuta kuinkin kuukauden kuluttua.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...